maanantai 30. lokakuuta 2017

Kun hahmon ihonvärillä on väliä

Minä kasvoin lapsuuteni Pocahontasin intiaaniprinsessan ja Atlantiksen Kidan seurassa ja heistä tuli omia sankareitani. He olivat rohkeita ja vahvoja, itsenäisiä ja urheita, juoksentelivat hiukset liehuen pitkin metsiä ja olivat kaikin puolin jännittäviä. Minusta he olivat kauniita ja halusin olla kuin he.

Minä ajattelin - ja ajattelen edelleen - että heidän ihonvärinsä on hyvin kaunis. Muistan kuinka pienenä täytin yhden kokonaisen Disney-värityskirjan värittäen kaikki naiset tummaihoisiksi. Minulla oli se kirja vielä tallessakin jokin aikaa sitten. Sivut olivat sitten täynnä tummaihoisia Helinä-keijuja, Arieleja ja jopa tummia Nala-leijonia.

Teininä minua harmitti aina kesäisin valtavasti se, kuinka nopeasti kaverini minun mielestäni ruskettuivat, kun itse jäin aina hirmu valkoiseksi. Olen niin vaalea, että ihostani melkein kuultaa läpi ja minusta se ei ollut erityisen nättiä.

Sitten tuli Frozenin Elsa. Minä, joka olin elänyt koko elämäni valkoihoisten, länsimaisten prinsessojen keskellä tunsin valtavaa iloa tajutessani miten vaalea Elsa olikaan. Elsaa vaaleammaksi ei paljoa pääse. Minusta oli ihanaa miten Elsan iho näytti juuri niin pohjoismaiselta kuin voi. Elsan hahmo sai minut katsomaan omaa ihonväriäni taas hippusen hyväksyvämmin ja arvostaen. Vaikka Frozen elokuvana ei ole minulle mitenkään erityisen tärkeä, oli sillä silti merkitystä.

Edelleen minusta tumma iho on todella kaunis, mutta olen oppinut näkemään oman paperinohuen ja -vaalean ihoni puolet, jotka tekevät siitä erityisen. Nykyään en välitä ruskettua.

Miten suuri voikaan olla merkitys sillä, minkävärisiä animaatiohahmot ovat iholtaan? Jos jo pelkästään se oli minulle hyvin merkittävää, että vaaleaihoisten prinsessojen joukossa on yksi vielä hiukan vaaleampi, kuinka merkittävää voi olla se, että tummaihoisia ja kaikin puolin etnisiä prinsessoja löytyy monenlaisina? Ymmärrän hyvin ihmisten tympäännyksen, kun maailmanlaajuinen Disney yhä uudestaan tuo markkinoille vaaleaihoisia prinsessojaan toisensa perään.
Ja puhun tässä prinsessoista, koska prinsessat ovat Disneyllä niin merkittävä konsepti, että jokainen uusi klassikkoleffan prinsessa tulee olemaan esillä hyvin pitkään. Totta kai muidenkin kuin prinsessaleffojen hahmot ovat tärkeitä, mutta prinsessat ovat Disneyllä aivan erityisessä asemassa ja saavat paljon huomiota.

Muutostakin on toki tapahtunut. Eri värisiä hahmoja näkee animaatioissa paljon enemmän kuin ennen, mutta harmillisen usein yhä vain sivurooleissa. Toki on myös esimerkiksi Moanan kaltaisia elokuvia, jotka eivät sijoitu länsimaiseen kulttuuriin, eikä länsimaisen näköisiä hahmoja ole (ainakaan tarkoitus olla). Sellaisissa elokuvissa ja tarinoissa toisaalta on isona vaarana, että luiskahdetaan oikealta raiteelta sivuun ja ruvetaan ylhäältä päin osoittelemaan kulttuurisia piirteitä ja pahimmassa tapauksessa vääristellään niitä. Moanan kaltaisten elokuvien kohdalla onkin hyvä muistaa, että niiden maailma on esitetty väkisinkin länsimaisten silmälasien läpi, ja tehty palvelemaan suuren yhtiön isoa yleisöä, eikä kerro kaikkea välttämättä oikein.


Elokuvantekijöillä on suuri valta maailman ihmisiin. Tahdon itse tulevassa työssäni olla se, joka luo uudennäköisiä prinsessoja ja tulevien lasten sankareita.

5 kommenttia:

  1. Kaytiin siskon kanssa viime kesana Lontoossa katsomassa Aladdin musikaali ja muistan sita ennen katsoneeni haastatteluja Jasminea nayttelevasta Jade Ewensista ja han kertoi miten hanelle oli lapsena tarkeaa se, etta Jasminen oli ensimmainen etninen Disney prinsessa. Mulle tuli tuosta sinun varitysmuistosta mieleen, etta mun lempi barbie-nukkeni oli lapsuudessa Rockstar Christie, jolla oli hyvin tumma iho ja kanssa sitten varitin barbie varityskirjaan tummaihoisia barbeja. Ihanaa, etta Disneylla on nykyaan huomattavasti enemman tummaihoisia ja monipuolisesti etnisia prinsessoja ja sankarittaria, Kida, Moana, Jasmine, Tiana, Pocahontas, Esmeralda. Monesti, kun ihmiset ajattelevat disney prinssessoja heti ensimmaisena tulee mieleen kolme vanhinta eli Lumikki, Tuhkimo ja Aurora, kaikki vaaleahipiaisia, mutta 90-luvulle tultaessa Disneyn renesanssi toi mukanaan enemman kirjavuutta, mista ainakin itse olen kiitollinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kivaa että löysit tämän jo vähän vanhemman tekstin! Ja hauskaa kuulla, että sinäkin olet väritellyt värityskirjoihin etnisiä hahmoja.

      Kaipaan vielä kovasti sellaista oikeasti tumman mustaa prinsessaa Disneyn hahmokaartiin, vaikka suunta selkeästi onkin jo parempaan päin viime aikoina ollut menossa. Myös seksuaalivähemmistöjä saisi näkyä jo isojenkin studioiden töissä - ja oikeastaan odotan myös lisää elokuvia, jossa seksuaalisuus tai romantiikka ei olisi päähahmoille ollenkaan oleellisessa osassa. Lapsiahan lähinnä ällöttää pussailevat hahmot, joten miksi lapsille suunnatuissa prinsessaelokuvissa romantiikka on usein niin isossa osassa?

      Tuli muuten mieleen myös, että onneksi myös Barbie on alkanut tehdä vähän monipuolisempia nukkeja, joilla on jo vähän variaatiota vartalonmuodoissa ja ulkonäössä muutenkin. Ehkä maailma hitaasti muuttuu parempaan.

      Poista
    2. Juu tumma-ihoisia ja eri etnisiä barbeja on ollut jo 60-luvulta asti. Kiva, kun Mattel on tuonut valikoimiinsa eri kokoisia barbeja. Nythän huhutaan kovasti saako Elsa tyttöystävän Frozen kakkoseen. Itseäni ei haittaisi sekään jos Elsalle ei mitään romantiikkaa olisi luvassa. Hahmo on tarpeeksi kiinnostava ilman rakkausjuonta.

      Poista
    3. Sama Niina yhä. Blogini on muuttanut ja löytyy osoitteesta http://www.fairychamber.com

      Poista
    4. Moi Niina!

      Joo, toivon itsekin, että Elsa ei saisi mitään romanssia uudessa leffassa. Toki tyttöystävä voisi olla myös kiinnostava lisä. Luulenpa vaan vähän, että Disney pelkäisi tekevänsä yhtäkään virhettä (jos nyt ylipäätään uskaltaisivat lähteä kuljettamaan näin isoa hahmoa suuntaan, josta saisivat osalta vanhemmista ja osalta katsoja-maista luultavasti vahvaakin kritiikkiä). Niinpä virheitä vältellessä romanssista voisi tulla totaalisen lattea.

      Minusta olisi muuten tosi kiinnostavaa, jos Anna ja Kristof eroaisivat! Ei sillä, että varsinaisesti toivoisin sitä. Minusta he ovat hyvinkin tasapainoinen ja suloinen pari. Mutta olisi ihana nähdä tarina, jossa rakkaus saattaa myös loppua - eikä se ole epäonnistumista tai maailmanloppu. Tahtoisinkin nähdä prinsessa-erotarinan.

      Poista