maanantai 18. syyskuuta 2017

Viidakon valtias ja Leijonakuningas

Olen törmännyt netissä huhuihin, että Disneyn klassikkoelokuva Leijonakuningas olisi tehty Osamu Tezukan 1950-luvun Viidakon valtias -mangan pohjalta, tai ainakin siitä vaikutteita ottaen. Netistä löytyy artikkeleja ja videoita aiheesta, ja kun ensimmäistä kertaa niihin törmäsin, olin hyvin hämmentynyt. En tiennyt, mikä on Viidakon valtias, mutta minua raivostutti ajatus siitä, että Disneyllä olisi suuressa hiljaisuudessa ryövätty elokuvaidea jostain aiemmasta tarinasta, mainitsematta alkuperäisestä mitään. Päätin tutustua tuohon mangaan.
Viidakon valtiaasta on tehty myös animaatiosarja Kimba, the White Lion, jota julkaistiin 1960-luvulla. En ole nähnyt sarjaa tai edes pätkiä siitä, joten tässä postauksessa en osaa ottaa kantaa siihen mahdollisuuteen, että animaatiosarja eroaa mangasta, vaan käsittelen mangaa ja sen yhtäläisyyksiä ja eroja Leijonakuninkaaseen.

Yhtymäkohtia Disneyn Leijonakuninkaaseen kyllä on, oikeastaan heti, jos nimestä aloitetaan. Viidakon valtias (eng. Jungle Emperor Leo) ja Leijonakuningas voisivat olla toistensa vaihtoehtoisia nimiä. (Tosin Leijonakuningas ei sijoitu viidakkoon, vaikka tekijät alun perin niin suunnittelivatkin.)

Myös sarjakuvan päähenkilöleijonan Leon nimi on sarjassa Kimba, josta löytää yhtymän Simbaan ihan etsimättäkin. Ja Leoa häiriköi arpisilmäinen tumma leijona ja hänen isänsä, viidakon valtias, kuolee. Kimba laulaa ja soittaa viidakon eläinten kanssa ja eräs lintu opastaa häntä toisinaan. Lukiessani huomasin joitain muitakin yhtymiä, mutta lopulta niitä oli hyvin vähän. Leijonakuningas ja Viidakon valtias ovat tarinoiltaan hyvin erilaisia.

Viidakon valtias kertoo leijonanpennusta Leosta, joka pakenee joutumista eläintarhaan, ja jonka ihmispoika sittemmin ottaa lemmikikseen. Leo käyttää housuja ja on etevä vaikka missä. Lopulta Leo päätyy omistajansa kanssa takaisin kotiviidakkoonsa ja siellä tietysti sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Tarina kertoo eläinten lisäksi paljon myös ihmisistä ja ajan henki kuvastuu sarjakuvasta vahvasti. Nykyisin jos tekisi saman teoksen, sitä pidettäisiin hyvin kummallisena ja todennäköisesti rasistisena. Teoksessa kuvataan eläinten keskinäistä kanssakäymistä varsin erikoisin tavoin, välillä ne juttelevat toisilleen ja toisaalta kesken kaiken saattaa peto syödä keskustelukumppaninsa (no okei, en muista, että niin olisi käynyt, mutta kaikkea sellaista siinä sattui). Eläimet voivat oppia puhumaan ihmisille, ja kuolleen isän taljaa on ihan okei retuutella mukanaan. Kun hyväksyi nämä asiat, tarinan pohjalta kumpusi kuitenkin lämmin sanoma.

Viidakon valtias ei suinkaan pääty tähän ensimmäiseen osaan jonka minä satuin lukemaan. Iloa riittää vielä toisen kirjan verran, jos Leon seikkailut kiinnostavat enemmänkin. Haluaisin tietää, kuinka tarinassa lopulta käy, mutta sen verran hämmästyksissäni olin koko lukemisen ajan, että se jo häiritsi lukukokemusta. Niinpä taidan jättää jatko-osan sikseen.

Tarinan huumori ja hahmojen nimet (kuten Ham Egg) olivat loistavia ja tapahtumat niin kummallisia toisinaan, että eipä tämä teos pääse ihan heti unohtumaan.

En lähtisi syyttämään Disneya enää kopioinnista. Toki Leijonakuningas ilmestyi 1994, ja sen tekijät olivat sitä ikäluokkaa, että olivat todennäköisesti katselleet Kimba the White Lion –sarjaa lapsena. Luonnollisesti vaikutteita on tullut. Ehkä enemmänkin ja tarkoituksenmukaisemmin, kuin studio uskaltaa myöntää. Silti Viidakon valtias ja Leijonakuningas ovat mielestäni niin eri maailmoista, että antaisin molempien jatkaa vain tyytyväisenä elämäänsä oman aikansa klassikoina.

 

 

Lähteet:

Jos sinua kiinnostaa ottaa asiasta lisää selvää, suosittelen ensimmäiseksi asiaan pureutuvaa mielenkiintoista artikkelia, jota käytin lähteenä tähän tekstiin:

Was ’The Lion King’ Copied From A Japanese Cartoon? Here’s The Real Story, http://www.huffingtonpost.com/2015/01/27/lion-king-kimba_n_6272316.html, viitattu 12.9.17.

Suomeksi Viidakon valtiaasta löytyy Anime-lehden artikkeli, jossa käsitellään Viidakon valtiaan juonta, sen yhtäläisyyksiä Babar-kirjoihin ja vaikutteita, joita Tezuka Viidakon valtiaaseen ottikin Disneyltä (ja ympyrä sulkeutuu).

Viidakon valtias – arvostelu, http://animelehti.fi/arvostelut/anime/viidakon-valtias/, viitattu 12.9.17.

2 kommenttia:

  1. Kiitos arvosteluuni linkkaamisesta! Eipä olekaan tullut luettua sitä aikoihin.

    Se on melko jännää, että en ole koskaan missään muualla nähnyt Viidakon valtiasta verrattavan Babariin: ensin orpo eläin kasvaa ihmisten parissa, palaa viidakkoon ja tuo kuninkaana sinne järjestyksen ja sivistyksen. Tietysti kyse voi olla vain siitä, että amerikkalaisille se siitä tehty piirrossarja ei vain ole niin tuttu kuin meille suomalaisille.

    Juonen puolesta Viidakon valtiaassa ei tosiaan ole kehumista, vaan se on hyvin hajanainen. Mutta toisaalta täytyy muistaa että sellaista sarjakuva tuohon aikaan oli kaikkialla. Niin kuin tulikin tuolla mainittua niin Tezuka itse matki uransa tässä vaiheessa sekä juonen, huumorin, piirrostyylin että ruutujaon suhteen Floyd Gottfredsonia kynä punaisena, ja samankaltaisuuden huomaa heti kun katsoo teoksia rinnakkain.

    Oikeastaanhan ne Disney-plagiaattisyytökset liittyvät enemmänkin siihen 60-luvun animesarjaan, jota Amerikassakin esitettiin ja joka varmasti on Disneyllä ollut monen mielessä Leijonakuningasta tehtäessä. Mutta tiedä sitten että miten paljon juonikuviossa "asemansa menettänyt prinssi joutuu napit vastakkain ilkeän setänsä/tätinsä kanssa" on aihetta plagiointisyytöksiin, kun juoni kuitenkin joka tapauksessa on Hamlet-pastissi.

    VastaaPoista
  2. Olin ilahtunut, että löysin suomeksi hyvän artikkelin tähän Viidakon valtias-mangaan liittyen, joten se oli mukavaa linkata tähän mukaan.

    Muistan pienenä katsoneeni Babaria toisinaan (ja lukeneeni niitä jotain kirjoja), mutta en muista juonellisesti siitä mitään. Vertailu Viidakon valtiaaseen on siis omalta kohdaltani kovin vaikeaa.

    Itse asiassa tätä tekstiä kirjoittaessani totesin tuon saman, että yhtäläisyyksiä täytyy olla ennemminkin sarjan kuin mangan osilta. Sarjaan tutustuminen ei kutkuttanut kuitenkaan kovinkaan paljoa, joten päätin alkuperäisen ajatukseni mukaisesti verrata vain sarjakuvaa ja elokuvaa.

    On muuten jokseenkin huvittavan ristiriitaista, miten merkittävässä asemassa Disney yhtiönä on tekijänoikeuslakien kannalta, vaikka Disneyn studion koko klassikkotuotanto on tehty olemassa olevien vanhojen tarinoiden pohjalta tai niistä inspiroituen (vain aivan harvaa poikkeusta lukuunottamatta). Olen mm. ymmärtänyt, että tekijänsuojalaki muutettiin suojaamaan teoksia tekijän kuolemasta 70-vuoden päähän siinä kohtaa, kun aiemman lain 50-vuotta alkoi lähestyä Walt Disneyn kuolemasta.

    VastaaPoista